Ranch Kuulasissa useimmat ihmiset kiinnittävät huomionsa ensiksi hevosiin, suomenhevosien rauhalliseen voimaan, ympäröivään metsään sekä tunteeseen, että on kaukana kaikesta kiireestä ja keinotekoisuudesta.
Mutta kulissien takana, kaiken sen rinnalla, mitä vieraat voivat nähdä ja kokea, olemme työstäneet jotain, joka etenee paljon hitaammin, on näkymättömämpää ja monin tavoin yhtä tärkeää.
Jotain, mikä kasvaa.
Mistä kaikki alkoi
Tämä projekti ei saanut alkunsa halusta luoda jotain kaunista tai myyvää.
Se sai alkunsa hyvin käytännönläheisestä kysymyksestä, jota emme enää voineet sivuuttaa.
Miten käsittelemme kaiken hevosenlannan ja orgaanisen jätteen, jota tällaisen paikan pyörittämisestä luonnollisesti syntyy – tavalla, joka on järkevää meille, maaperälle ja tulevaisuudelle?
Kun asuu ja työskentelee eläinten, etenkin hevosten, parissa, jätteitä ei synny vain vähän. Jätteitä syntyy jatkuvasti, ne ovat todellisia, ja ne on hoidettava joka ikinen päivä.
Samaan aikaan ravintolassamme käytimme ulkopuolelta hankittuja raaka-aineita, vaikka ympärillämme oli maata, joka olisi voinut tuottaa meille jotain.
Ja jossain vaiheessa nämä kaksi todellisuutta alkoivat tuntua toisistaan irrallisilta.
Ongelman muuttaminen suunnaksi
Sen sijaan, että olisimme pitäneet lantaa ja biojätettä vain poistettavana, kuljetettavana tai minimoitavana asiana, aloimme pohtia asiaa toisesta näkökulmasta:
Entä jos tämä ei olekaan lainkaan jätettä, vaan jonkin uuden alku?
Juuri tuosta ajattelutavan muutoksesta tämä projekti oikeastaan sai alkunsa.
Tarkoituksemme ei ollut rakentaa täydellistä järjestelmää tai tulla yhtäkkiä omavaraisiksi, vaan pikemminkin selvittää, miten voisimme sulkea pienen osan kierrosta itse – tavalla, joka sopii mittakaavaamme, arvoihimme sekä siihen, miten jo elämme ja työskentelemme.
Siitä lähtien ajatus kokemusravintolamme puutarhan suunnittelusta alkoi vähitellen konkretisoitua.
Maaston mukainen suunnittelu
Kun ajatus alkoi konkretisoitua, tajusimme, että emme halunneet lähestyä asiaa sattumanvaraisesti tai arvailujen varassa, vaan se vaati ymmärrystä, suunnittelua ja toimintaolosuhteiden kunnioittamista.
Tästä syystä olemme laatineet yhdessä agronomi Noora Ollinahon kanssa permakulttuuriin perustuvan suunnitelman, jossa yhdistyvät käytännön osaaminen ja pitkäjänteinen ajattelutapa siitä, miten maa, eläimet ja päivittäinen toimintamme voivat tukea toisiaan.
Hanketta tuki Leader Peräpohjola, jonka kehittämisrahoituksen ansiosta pystyimme panostamaan aikaa ja osaamista sellaisen ratkaisun luomiseen, joka on paitsi käytännöllinen myös pitkällä aikavälillä kestävä.
Tämä projektin vaihe antoi meille rakenteen – ei jäykkää suunnitelmaa, vaan pikemminkin suunnan, joka jättää tilaa oppimiselle, havainnoinnille ja mukautumiselle ajan myötä.
Tulevana kesänä ryhdymme toteuttamaan tätä suunnitelmaa ja aloitamme puutarhan rakentamisen maatilallamme vähitellen, askel askeleelta, noudattaen samaa hidasta ja harkittua rytmiä, joka ohjaa kaikkea muuta toimintaamme täällä.
Enemmän kuin vain raaka-aineiden viljelyä
Tämä hanke ei koske tuoton tai tehokkuuden maksimointia, eikä kyse ole missään nimessä siitä, että yrittäisimme tuottaa kaiken, mitä käytämme.
Kyse on aidolta tuntuvaan yhteyteen luomisesta.
Yhteys hevosten ja maan välillä. Maan ja
ruoan välillä.
Ja viime kädessä ruoan ja niiden ihmisten välillä, jotka tulevat tänne kokemaan tämän paikan.
Kun jokin kasvaa samalta maaperältä, jolla istut, syöt ja vietät aikaa, se muuttaa kokemusta tavalla, jota on vaikea selittää – ja juuri siksi emme yritäkään selittää kaikkea.
Joitakin asioita on helpompi ymmärtää, kun niihin perehtyy hitaasti.
Suunniteltu elämäntapaamme sopivaksi
Ranch Kuulasissa kaikki rakentuu tietyn rytmin ympärille – pienet ryhmät, aito vuorovaikutus ja vauhti, joka antaa sekä ihmisille että eläimille mahdollisuuden pysyä tasapainossa.
Tämä projekti noudattaa samaa rytmiä.
Sitä ei ole suunniteltu erilliseksi järjestelmäksi, vaan osaksi kokonaisuutta, joka kehittyy luonnollisesti muun ohella: hevosten, vuodenaikojen, työn ja tilan arjen rinnalla.
Tässä prosessissa ei ole oikoteitä, eikä ole takeita siitä, että kaikki sujuisi täydellisesti joka vuosi.
Mutta juuri tuo epävarmuus on osa sitä, mikä tekee siitä merkityksellisen.
Vielä kesken
Tämä ei ole valmis projekti, eikä siitä todennäköisesti tule koskaan valmista perinteisessä mielessä.
Se muuttuu vuodenaikojen mukaan, sään mukaan, sen mukaan, mikä toimii ja mikä ei, sekä sen mukaan, mitä opimme matkan varrella.
Jotkut asiat onnistuvat.
Jotkut epäonnistuvat.
Ja molemmat ovat yhtä tärkeitä.
Sillä loppujen lopuksi kyse ei ollut koskaan siitä, että rakennettaisiin jotain täydellistä.
Kyse oli siitä, että löytäisimme tavan kantaa vastuu siitä, mitä meillä jo on – ja muokata siitä jotain, joka tuo syvyyttä, merkitystä ja rehellisyyttä kaikkeen, mitä täällä teemme.
